Muisto muutaman vuoden takaa

Koska luontokuvausrintamalla on syysloman jälkeen ollut hiljaista (olen kyllä kuvannut, tosin vain "töissä" koululle), ajattelin laittaa tänne vaihteeksi yhden vanhemman kuvan.
Sellaisen ihan vahingossa otetun kuvan syyslomalta 2009. Ajalta Ennen Järkkäriä..kun PowerShot vielä oli ykköskamera. Ajalta, jolloin kukaan ei oikeasti vaatinut multa kuvauksessa mitään (vaikka kannustusta riitti jo silloin=)). Ajalta, jolloin minä itse en odottanut itseltäni mitään tällaista..

Annoin tuolle kuvalle nimeksi Avaruusolioiden hyökkäys.
Varmasti kaikki kuitenkin tajuavat, että kyseessä on todellisuudessa vain aamupäivän auringossa höyryävä pelto ja sopivasti sijoittunut auringonsäde, onneksi=) Mutta pakko myöntää, tuo on ehdottomasti paras kuva, jonka koskaan pokkarilla olen napannut. Vaikkakin ihan vahingossa.

Syysloma Sastamalassa

 Syyslomalla mökillä oli käytännössä parhaat kuvausilmat sitten juhannuksen, koko viikon=) Aurinkokin näyttäytyi useampana päivänä, joka varsinkin tänä vuonna oli todella iloinen yllätys. Ja kuvattavia kohteita riitti joka päivälle. Loistava loma=D

Koskelot..

..lentävät aurassa.

Höyryä järven pinnalla.

Kiva valo=) Varjoja vesilammikossa.

Ja lisää koskeloita

Ensin tulivat tilhet, sitten pakkanen.

Sateenkaari niityllä. Oon aina halunnu kunnon kuvan sateenkaaresta, nyt sain=)

Sateenkari haihtui, ja sitten satoi...

..paljon. Vettä ja rakeita.

Allekirjoittanut pakeni metsän puolelle, puun alle. Aika hienon näköistä, eikö?

Iltalenkillä tuli peuroja vastaan.

Joutsenet ovat yhä täällä.

Nukkuivat virrassa ja havahtuivat aina mua lähestyessään uimaan kauemmas. Ja kohta sama uudestaan..ja uudestaan..

Pakkasen myötä tuli myös ensilumi. Ensin sitä tuli vähän..

..ja yöllä lisää. Tällanen oli näkymä, kun aamulla nousin.

Päädyimpä sitten sen peurojen kohtaamisen innoittamana kojulle kuvaamaan. En tosin ollut ensimmäisenä paikalla..

Ylemmän kuvan peura kaikkosi, mutta ei siellä kojussa kovin kauaa toimettomana tarvinnut palella.

Yhteensä niitä oli neljä. Ruokapaikalla tosin oli yhtäaikaa vain kolme.

Se haistoi mun jäljet. Tyhmä minä, kun oikaisin niitynlaitaa pitkin kojuun. Enskerralla oon fiksumpi..

Se haistaa.

Yksi oli tooosi valpas, kaksi söi ja tämä oli utelias. Oli tulossa katsomaan mua lähempää, kunnes päätteli mun olevan vaarallinen. Ne kolme muuta poistuivat ihan rauhassa kävellen, tämäkin vain muutamalla loikalla(hidasti heti metän puolella).