Tinttejä ja tilhiä sekä pari rastasta

Kuvasin eilisen hyppytunnin vaihteeksi koulun pihan citylintuja. Nyt kun lopultakin oli aikaa tällekin huville=) Kumman kesyjä otuksia nuo kyllä ovat, erittäin tottuneita ihmisiin. Kivoja kuvata, kun eivät säiky niin paljon=)
Uutena lajituttavuutena lukion pihapiiristä - tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin lukion vieressä olevan ala-asteen pensasaidoilta - löytyivät tilhet. Ensimmäinen ajatus oli jotakuinkin että täh, onko noita täällä tähän aikaan vuodesta??? No miksei olisi, kun ruokaakin näyttää riittävän, ja ulkona on sitäpaitsi melkolailla lämmin(ainakin nyt, kun on pakkasiin päässyt tottumaan). Kuten muutkin citylinnut(paitsi ehkä lievästi hysteeriset rastaat..) olivat tilhetkin kesyjä ja päästivät ihan lähelle kuvaamaan=)

Mutta koska otsikossakin lukee tinttejä, niin ensin niitä(sekä ne pari lievästi hysteeristä rastasta) ;)

Jännä miten noi tintit pysyy seinällä=)

Hehee, se rapsuttaa itteään=)

Huomioi pajunkissat.Kevät tulee=)

Ja sitten lopultakin niitä tilhiä:

 

Rajaus ilmeestä. Angry Bird;)

Jippii, onnistunut kuva=D Eikä edes "halpa kopio" jonkun parmemman kuvaajan kuvasta=)

Ja tältä näyttää tippva lintu..Se pudottautui alemmalle oksalle.

 

Ainoa ongelma tuon pensaikon luona kuvaamiselle on se ala-aste. Saa olla aika tarkkana, ettei joku kuvittele mun kuvaavan niitä lapsia! Tästä syystä en siinä välkkien aikana kuvailekaan.

Siellä on elämää!

Käytiin sunnuntainamökillä laittamassa lämmöt päälle hiihtolomaa varten. Samalla reissulla vein riistakameran metsään.
Kumma juttu, mökin lähimetsästä ovat jostainsyystä peuranpolut kadonneet=O Yleensä niitä menee vasinkin peuraniityn lähellä paljon, mutta ei nyt. Kyllä sieltä lopulta yksi löytyi, joten sain kameran viritettyä. Nyt jännityksellä odottelemaan, että kuinka monta peuraa siihen jää, ja jääkö siihen jotain muutakin=)
 Ja vajaa viikon päästä pääsee itsekin paikan päälle niitä peuroja esimään=)

Vaikka peurat olivat kummasti kadonneet, on siellä metsässä edelleen sentään jotain elämää. Mökillhän ei koskaan ole ollut kovin paljoa oravia, joten hämmästys oli suuri, kun metsä oli täynnä niiden jälkiä. Villi veikkaus, että kyseessä on viimekesän poikaset, jotka pyörivät jo silloin tuolla kyseisellä alueella. Ja olivat äärettömän söpöjä töllistellessään kameraa<3 Ehkäpä mä törmään lomalla niihin?=)

Pikkuinen kataja, joka löytyi mökin autopaikalta.

Ja oli siellä parit yksittäiset peuranjäljetkin, mutta todellakin vain parit=O Yleensä varsinkin sen niityn ympäristö on tähän vuodenaikaan polkuja täynnä..

Oravilla on ollu vauhti päällä=)

Ja omia jälkiä pitkin takaisin..

Vähän vähemmän onnistunutta lumisadekuvausta..

Sain jotain viikko sitten uuden kuvausoppaan, Hannu Hautalan luontokuvausoppaan. On muuten hyvä kirja, antaa ohjeet selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Kannattaa hankkia, jos luontokuvaus kiinnostaa=)
Mutta joka tapauksessa, kirjan ohjeiden innoittamana päädyin kuvaamaan lumisadetta perjantaina. Aloin vikalla koulutunnilla katella ikkunasta ulos, että katos vaan, lunta tulee taas..Siis hetkinen, isoja hiutaleita..Pitkä valotusaika ja se meidän kirsikkapuu..Hmmm...Ja niin edelleen ;)
No, siinä vaiheessa kun lopulta pääsin kotiin(ootteko muuten koskaan huomannu, että aika matelee erittäin hitaasti, jos vaikka oppitunnilla keksii jotain kivaa;)) ne isot hiutaleet oli kutistunu pikkasiks. Lisäks meidän kirsikkapuu ei siinä talvisessa harmaudessa näyttänykkään niin hienolta, kun mitä olin ajatellu(eikä mustarastaatkaan ollu paikalla). No, kokeilimpa silti.
Kuten arvata saattaa, ei niistä kuvista mitään superhyperhienoja tullu. Syynä tähän olivat:
a)Pienet lumihiutaleet, jotka eivät näkyneet kuvissa toivotulla tavalla=( Kuten luontokuvausopaskin toteaa, paras ilma lumisadekuviin on kunnon räntäkeli.
b)Ne mustarastaat, jotka istuvat siinä puussa aina, eivät olleetkaan paikalla. Olis tullu kiva sommitelma..
c) Kuvaajan sähläys. Ohjeet olis ehkä voinu vielä pikakerrata..(Huom! Yritin sytemaattisesti kuvata lumisadetta ekaa kertaa, joten tämän voinee laittaa sen piikkiin)

Tässä kuitenkin muutama "lumisadekuva", vaikkei ne ihan LUMISADETTA esitäkään..

Se kirsikkapuu. Kyllä sen sateen ehkä erottaa, jos tarkkaan kattoo tota taustaa.

Kokeilin toisenlaisia asetuksia.

Ja pieleen meni. Joskin jollain tapaa lähes taiteellisesti;)

Ja toinen muka-taiteellinen moka..Jalusta vähän heilahti..

Tässä se sade jo melkein näkyykin=)

Ja jos joku käsitti väärin, niin kuvaamisen lievä epäonnistuminen johtui kuvaajasta ja olosuhteista, ei kirjasta! Nyt on tiedossa, mitä pitäis tehdä, joten ei kun oikeita olosuhteita odotelessa..Eihän sitä salamankuvaakaan ilman ukkosta saa=)