Viimeviikon perjantai-aamuna Keravalla oli hieno sumuilma. Ennen koulun alkua otin sumusta muutaman kuvan lukion pihalla, ja hyvä niin, sillä reilu tunnin kuluttua sumu oli jo hälvennyt pois.
Iltapäivällä kuvasin lukion pihalla hieman kesymmän puoleista mustarastasnaarasta, joka etsi ruokaa pensaiden juurelta. Yllättävän hyvin lintu päästi meikäläisen ihan viereen kuvaamaan=)
 |
| Koululta löytyi myös talitiainen |
 |
| Lukio auringonlaskun valossa |
Koulun jälkeen kotipihalla huomasin neljä varista, jotka näyttivät hyökkäilevän naapurin tontin rajalla olevan kuusen latvaan. Kolmen muun variksen luovutettua yksi muita sitkeämpi(muutenkin eniten hyökkäillyt) jatkoi jääräpäisesti syöksyilyä, jolloin käänsin kameran linnusta sen hyökkäyksen kohteeseen. Kohde paljastui kuusessa kököttäväksi kanahaukaksi. Koska haukka oli niin kaukana(välissä oli naapurin piha) ja kaiken huipuksi melkein puun latvassa, osoittautui sen valokuvaaminen loitonninta apuna käyttäen hieman haastavaksi. Hämärtyvä iltapäivän valo ei tietenkään erityisemmin auttanut asiaa. Jonkinlaisia kuvia onnistuin kuitenkin ottamaan, ennen kuin haukka lähti pois ja sai samaisen varisparven uudelleen peräänsä.
 |
| Pikkuvarpunen kotipihalla |
 |
| Kanahaukka kököttää puussa |
 |
| Variksen hyökkäys haukkaa kohti |
Ja tähän lopuksi vielä eilen ottamani kuva parista harakasta ja variksesta:
Varikset ovat siitä jänniä kuvauskohteita, että ne ovat järkyttävän fiksuja lintuja. Tietävät heti, milloin on normaalisti kulkemassa ohi ja milloin vain esittää, että pääsisi lähemmäs kuvaamaan. Lisäksi ne näyttäisivät lähtevän lentoon sillä sekunnilla, kun huomaavat jonkun osoittavan itseään kameralla. Äskeisessä kuvassa käytinkin sitten tätä ominaisuutta hyväkseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti