"Heti kun pääsen alas...

..Alkaa uusi nousu!"

Olin viikon(siis viimeviikon) lomalla Himoksessa, ja tuollainen lause tuli rinteessä vastaan=) Siis sellaisissa kylteissä, joita on hiihtohissien välissä. Kuvaa sinänsä aika hyvin, kun ottaa huomioon, missä olin tuota edeltävällä viikolla ;)

Todella mukava loma oli, sekä minä että kamerat palasivat yhtenä kappaleena takaisin=) Kyllä, kamerat, PowerShot:kin nimittäin pääsi välillä käyttöön rinnekamerana. Paljon kätevämpi kuljettaa ja jos jotain olis siellä jyrkemmässä kohdassa sattunu, niin ainakaan ei olis ollu järkkäri..

Järkkärille löytyi kuitenkin vähän eläimellisempiä tehtäviä, joten aivan toimettomaksi se ei tuolla joutunut. Mutta nyt niitä kuvia, joita olen sinne ja tänne ja todennäköisesti jossain vaiheessa tuonnekin ehtinyt lupailla=) :

Lauantaina oli aika sumuista.

Sunnuntaina oli kirkkaampaa=) Ilmat vaihteli viikon aikana näiden väliltä.

Järkkärikin pääsi tiistaina rinteeseen, mutta vain siihen siniseen(helppoon)=)

Meni suuntaus vähän pieleen...Yritin ottaa kuvaa rinteestä itteeni köytetyllä kameralla ilman, että katoin..

Mökillä kokeilin uutta jalustaa. Lumisade värjäsi maiseman kuvissa punaiseksi(!), joten päädyin jatkamaan mustavalkokuvauksen harjoittelua. Ja siitä sitten hieman taiteellisempiin otoksiin..Näette ite, mitä tarkotan.

Nämä on siis otettu järkkärillä, jos sattuu kiinnostamaan=)

Kuvataidetta=) Arvatkaas, miten tää on tehty?

Ja kun kerran sinne kuistille kauniilla kevätsäällä eksyin, niin ihan pakkohan sitä oli ottaa pari näitäkin;) Ja näitä muuten tulee riittämään jatkossa, sillä HURRAA! meidän kotipihan ränni on sulanut=D

Mutta sitten niihin eläinaiheisiin, joita lupasin alussa. Pääsin nimittäin huskyajelulle McAhon tilalle=D

Mahtava kokemus, mahtavia koiria ja ihan mahtavan ihania pikkupentuja=) Tota pitää kokeilla uudestaan ensvuonna=)

Lähtöä odotellessa..

Tältä ne näytti lenkin jälkeen..Eivät väsyneet, mutta kuuma tuli=)

Yritin kuvata kamerasta kiinnostunutta pentua samalla kun rapsutin sitä=)

Niiin suloiset pikkuiset, näistä olisi kuvia vaikka kuinka paljon..<3

Ilme=D Ne leikki=)

Torstaina käytiin Hirvikartanossa syömässä. Paikan vetonaulana on siis kesyjä hirviä. Ainakin tuo Matti-Esko oli varsin mukava tyyppi, söi kädestä ja antoi rapsutella itseään=) Oli se kyllä jotain ihan uutta, kun sai yhtä aikaa syöttää hirveä toisella kädellä ja kuvata toisella=D Ja oli se ruokakin ihan hyvää.

Matti-Esko tulee

Loput hirvet, Laila, Jorma ja Annikki.

Hirvillä on kauniit silmät(tai ainakin Matilla), niin ystävälliset ja silti villit..

Pari panoraamaa tästä jäi nyt uupumaan, ohjelmistollisen puutostilan vuoksi. Eli  mulle luvattiin parempi ohjelma, mutta vielä ei ole keretty asentaa(tämä on vihje;)). Laitan ne tänne joskus, jos muistan;)..

Citykurren paluu

Tiistaina hyvä onni kuvaamisessa jatkui maanpinnallakin. Olin koko talven ihmetellyt lukion citykurrejen katoamista(en ollut nähnyt niitä sitten lokakuun).  Kesken pikkuvarpusten kuvaamisen viereeni ilmaantui erittäin mieluisa yllätys, citykurre=) Seurattuani oravan jäljillä toiselle puolelle pihaa se löysi ruokaa ja totesi siinä sivussa, etten tainnut olla kovinkaan suuri uhka. Antoi tulla ihan viereen(kirjaimellisesti ihan viereen, muutama askel ja oisin voinu koskea sitä=)) kuvaamaan=) Mahtoikohan muistaa mut syksyltä?
Tollaset hetket ton kurren kanssa kyllä saa muistamaan, että miksi ihmeessä mä oikein teen tätä. On se vaan niin kivaa, kun villieläin(kai citykurre vielä lasketaan villieläimeksi?) tietää, että oot siinä, muttei lähe karkuun=) Monikohan tuollaista nykyään saa kokea, ja kuinka moni edes vaivautuu yrittämään? Se nimittäin kannattaa=)

Aurinkokin näyttäytyi vielä hetkeksi pivien takaa

Kuten näkyy, ruokaa etsivän oravan perässä pysyminen on haasteellista=)

Tässä kurkitaan kinoksen takaa, ja mietitään, että onko kuvaaja uhka vai vaan outo=)

Lopputulos: kuvaaja ei ole uhka,mutta mahdollisesti outo;)

Ja sitten vielä pari kuvaa siitä, mitä olin kuvaamassa ennen kurren ilmestymistä:

 Ja ihan selvennökseksi: noi enemmän tai vähemmän villit eläimet eivät siis päästä ihan noin vaan lähelle(yleensä), kyllä siinä kärsivällisyyttä ja rauhallista lähestymistä tarvitaan!=) Mutta on se odottelu ja ihmettely sen arvoista=)
Ja tälleen jälkeenpäin todettuna, että niitä oravia ei kannata yrittää kesyttää ruokkimalla!!!

Kohti korkeuksia

Jokainen tänne jotenkin eksynyt varmaan tietää 'kerran elämässä'-tilaisuudet, ainakin käsitteenä. Se eilen lupaamani todella erikoinen asia oli sellainen, tosin toivon, ettei ollut. Oli se senverran mahtava kokemus, että voisin mennä vaikka heti uudestaan(tai ehkä kuitenkin vasta valoisaan aikaan, niin sais lisää kuvia)=D
Enemmän tai vähemmän salassa pysynyt tilaisuuteni oli tilaisuus päästä kuvaamaan lukiota nosturiauton lavalta, 14m korkeudesta=) Autoa olen järjestellyt käytännösä alkuvuodesta lähtien, ja nyt tänä aamuna sitten pääsin sinne puunlatvojen yläpuolelle kuvaamaan=) Aivan mahtava tunne katsoa sieltä korkeuksista ja tuntea se tuuli, joka oli hieman eri luokkaa, kuin samalla hetkellä maan pinnalla. Toivottavasti kuvista saa jotain käsitystä asiasta=)

Ensin kuvattiin etuoven suunnalta

Sitten siirryttiin toiselle puolelle pihaa

Koulu on vähän ehkä ylivalottunu, mutta tykkään tosta pilvestä=)

Asfaltti kiiltää auringossa

Lopuksi kuvattiin lukiota vielä takaapäin

Tuolla kaukana näkyy kervan vesitorni=)

Näkymää kattojen yli

Eikö ookkin jännän näköstä kattoo noitten jälkeen ihan maanpinnalta otettuu kuvaa?=) Musta ainakin on.

Ajoitus kuvaamisprojektille ei olis voinu olla parempi, sillä vain puoli tuntia vikasta laskeutumisesta taivas meni pilveen, ja sellaisena pysyikin sitten melkein koko päivän, sataen välillä lunta, vettä ja räntää(ainakin).
Kiitos ihan hirveästi vielä Keravan Energia Oy:n mukaville nosturiautokuskeille=D