Tiistaina hyvä onni kuvaamisessa jatkui maanpinnallakin. Olin koko talven ihmetellyt lukion citykurrejen katoamista(en ollut nähnyt niitä sitten lokakuun). Kesken pikkuvarpusten kuvaamisen viereeni ilmaantui erittäin mieluisa yllätys, citykurre=) Seurattuani oravan jäljillä toiselle puolelle pihaa se löysi ruokaa ja totesi siinä sivussa, etten tainnut olla kovinkaan suuri uhka. Antoi tulla ihan viereen(kirjaimellisesti ihan viereen, muutama askel ja oisin voinu koskea sitä=)) kuvaamaan=) Mahtoikohan muistaa mut syksyltä?
Tollaset hetket ton kurren kanssa kyllä saa muistamaan, että miksi ihmeessä mä oikein teen tätä. On se vaan niin kivaa, kun villieläin(kai citykurre vielä lasketaan villieläimeksi?) tietää, että oot siinä, muttei lähe karkuun=) Monikohan tuollaista nykyään saa kokea, ja kuinka moni edes vaivautuu yrittämään? Se nimittäin kannattaa=)
 |
| Aurinkokin näyttäytyi vielä hetkeksi pivien takaa |
 |
| Kuten näkyy, ruokaa etsivän oravan perässä pysyminen on haasteellista=) |
 |
| Tässä kurkitaan kinoksen takaa, ja mietitään, että onko kuvaaja uhka vai vaan outo=) |
 |
| Lopputulos: kuvaaja ei ole uhka,mutta mahdollisesti outo;) |
Ja sitten vielä pari kuvaa siitä, mitä olin kuvaamassa ennen kurren ilmestymistä:
Ja ihan selvennökseksi: noi enemmän tai vähemmän villit eläimet eivät siis päästä ihan noin vaan lähelle(yleensä), kyllä siinä kärsivällisyyttä ja rauhallista lähestymistä tarvitaan!=) Mutta on se odottelu ja ihmettely sen arvoista=)
Ja tälleen jälkeenpäin todettuna, että niitä oravia
ei kannata yrittää kesyttää ruokkimalla!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti