No mistä sitten on kyse tuossa sanassa "viimeinen"? Viimeinen tarkoittaa loppua, sellaista, johon ei ole enää paluuta. Jos oikein filosofisesti mietii, niin joka ikinen ilta on oikeastaan viimeinen: ei koskaan tule olemaan uudelleen vaikkapa syyskuun 12. vuonna 2013. Näinollen joka ikinen kuvaustilanne noina kesäiltoina on ollut viimeinen lajiaan, ollen samalla myös ensimmäinen. Ajatelkaapa sitä.
Myönnän tuon olleen kesäloman viimeinen kuvausilta. Kaunis loppu tarinalle, jonka jatko-osista saan nauttia yhä uudelleen ja uudelleen - niin ainakin toivon. Lopulta se kyllä tuntuikin seistä sillalla sinä iltana. Ei varsinaisesti surulliselta tai pelottavalta lopulta, mutta lopulta kuitenkin. Mitä tulevaisuus toisi, sitä en tiennyt - enkä tiedä vieläkään. Heräisinkö seuraavana aamuna erilaisena, siitäkään en osannut sanoa. Olisinko seuraavana iltana eri ihminen...kai jollain tasolla.
Ehkä ilta oli jollain tapaa myös kesän viimeinen. Valo on alkanut ilta illalta vähentyä. Tuossa välissä sitä ei vielä huomannut. Näissäkin kuvissa aurinko oli jo laskenut. Valoa kuitenkin vielä riitti, se heijastui pilvistä. Kuvan pitäisi kertoa tuhat sanaa, mutta entä jos se tuhat ei vaan riitä kuvaamaan tuon valon luomaa tunnelmaa? Mahdammeko olla viimeiset ihmiset, joille tuollaisten hetkien löytäminen on vielä mahdollista?
Sillalla seisoessa tuli pohdittua kaikenlaista viimeistä. Viimeinen vuosi lukiota, viimeinen tilaisuus näyttää, mihin voisin siellä pystyä. Viimeiset tilaisuudet osallistua nk. arvokilpailuihin luontokuvauksessa ilmaiseksi tuli käytettyä jo aikaa sitten. Miten tästä eteenpäin? Onko todella järkeä maksaa, jos ei edes uskalla uskoa pärjäävänsä? Toisaalta, jos ei koskaan yritä, niin silloin ei ainakaan voi pärjätä. Ja jos ei uskalla uskoa, niin silloin joko yllättyy iloisesti tai säästyy katkeralta pettymykseltä. Viimeinen lause vastatkoon siihen, aionko vielä kuviani kilpailuihin lähettää - tästähän se vasta alkaa!
Mökille palatessani valoa ei ollut enää paljoa jäljellä. Viimeisten heijastusten valossa hiivin vielä rantaan kuvaamaan kanadanhanhia, jotka tyynen rauhallisina ruokailivat laiturin vieressä. Mukana oli myös yksi ainoa poikanen, kenties viimeinen sekin?
Kanadanhanhista valitetaan paljon, miten sottaisia ja kaikin puolin ärsyttäviä lintuja ne ovat. Ainakaan sottaisuutta en Ellivuoren tilanteesta tietoisena kiellä, mutta muuten pidän niistä. Nyt niillä on vielä oma erityinen merkityksensä minulle, ovathan ne viimeinen asia, jota viimeisenä iltanani kuvasin.
Jaa miten niin viimeinen ilta? Viimeinen ilta alaikäisenä, lapsena. Seuraavana päivänä täytin 18, enkä olisi osannut edes toivoa kauniimpaa loppua yhdelle aikakaudelle elämässäni. Viimeinen iltani, muttei kuitenkaan viimeinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti