Omituinen otus

Omituisten otusten kerho sai vahvistusta tammikuun alussa, kun tämä silloin tasan 2kk ikäinen kummajainen tuli taloon. Virallinen lajinmääritys on syyrianhamsteri (Mesocricetus auratus). Alkuperäinen antamani nimi oli Pate. Nyt se tottelee - jos tottelee - Paten lisäksi (jo)  nimityksiä Jäbä, Peto, Mush Mush, Patemus, Patelainen, Kumma Otus, Hamu, Tyyppi, Höpö ja viimeisimpänä Nallenaama. Näin niinkun muunmuassa. Rakkaalla hamsterilla on monta nimeä ;)

Pate on yleisestiottaen iso hamsteri. Yllä olevissa kuvissa näkyy sen vanha häkki, jossa se "pienenä" eli. Pienihän se ei missään vaiheessa ollut, ainakaan verrattuna siskoni edesmenneeseen hamsteriin. Halusin koiran, sain chiuahuan pennun kokoisen jyrsijän. Huonomminkin voisi olla.

Pate on todella siisti eläin. Siis oman turkinhoitonsa kanssa. Sisä- ja ennenkaikkea sylisiisteys on toinen juttu.  Tosin nykyään se ei ihan niin usein tee tarpeitaan syliin - juoksupalloon ja meikäläisen sänkyyn kylläkin =/ Mainittakoon muuten, että Patella on nykyään porttikielto viimeisenä mainittuun. 

Hamsterin hankkiessani mielessä oli jo valmiiksi hirveä määrä erilaisia kuvia, joita halusin siitä ottaa - kuinkas muutenkaan. Harmi vaan, että 1) kyseinen hamsteri ei lahjottunakaan pysy puolta sekuntia paikoillaan 2) samaan aikaan, kun yritin vakuuttaa Patea kameran vaarattomuudesta, yritti Pate vastavuoroisesti vakuuttaa minut sen vaarallisuudesta ;) ja ennenkaikkea 3) Jos kameralaitteistolla olisi tunteet, niin voisi väittää, ettei Tamronini erityisesti riemastunut tästä kohteesta. 

Kamera oli hyvin pelottava

Vähitellen, ehdollistamalla, lahjomalla, säätämällä, aitaamalla ja osittain myös luovuttamalla ollaan päästy tämänhetkiseen tilanteeseen. Pate teki jo aluksi selväksi,että unelmoimaani valokuvamallia siitä ei tule. Selvä. Eläimen kanssa mennään eläimen ehdoilla. Kamraan se tottui sitten lopulta, lisävaloon (pöytälamppuun) vähän myöhemmin. Tänään hämmästeltiin luonnonvaloa ikkunasta, siitä kuvia myöhemmin. Mutta aika kivaan pisteeseen ollaan päädytty=)

Juoksupyörää Pate rakastaa yli kaiken - minä en. Pyörän kanssa on käyty enemmän tai vähemmän rasittavaa taistelua yöunista nyt jo reilu pari kuukautta. Voisi sanoa, että vaikka mitä tekee, niin aina siitä tulee ääntä. Siis ei pienessä rapinassa mitään vikaa ole, mutta kun se pyörä kolisee. Ja hankaa. Ja naputtaa. Ja liukuu viiden minuutin välein kiinni seinään. Ja mitähän muuta vielä?
Hamsterin omistajan voisi väittää tunnistavansa siitä, että varsinkin ilta- ja yöaikaan sellaiselle herää kumma into remontoida juoksupyörää. Tällä hetkellä pyörä on suhteellisen hiljaa, kiitos sille tekemäni alustan(paino, ettei se törmäile siihen seinään), puuhelmien(ettei se liiku sivusuunnassa ja hankaa) ja sähköjohdonkuorien(piudempi tarina. Sanotaan vaikka lyhyesti, että piti hankkia uusi teline vanhan hajottua, ja akselinkoko ei ollutkaan ihan sama. Ja maalarinteippi kului parissa yössä.) Pitää varmaan laittaa joskus kuvalliset ohjeet, mitä kaikkea sille pyörälle on tehty. Jos joku muukin hamsterinomistaja vaikka haluaisi nukkua ;)

Mainittakoon muuten vielä, että Pate todella tietää, mitä haluaa. Jos juoksupyörä ei toimi - tai miellytä, kuten yhden välimallin kanssa kävi - pidetään emäntä hereillä sitkeällä kalterien järsimisellä. Armotonta järsimistä aiheuttaa myös se, jos joskus joku nurkka häkissä on siivouksessa jäänyt niin, ettei sinne pääse. Tuo hamsteri todella rakastaa nurkkiaan...

Niin että sellainen on meidän omituisten otusten kerhon uusin jäsen. Lisää kuvia tulee ihan varmasti, nyt kun kamera ja hamsteri ovat niinsanotusti siedättyneet toisiinsa ;)