Viikonloppuun mahtuu paljon ihmeellistä

Ainakin, jos osaa katsoa ympärilleen. Ja kuten varmaan voitte päätellä, niin meikäläinen taitaa osata ;)
Tämän postauksen kuvat on otettu muutama viikko ennen juhannusta..Pikku hiljaa alan itsekin uskoa, että ehkä tämä blogi sittenkin saavuttaa joskus nykyhetken=) Ehkä ;)

Makro on vähän turhan pitkä maisemien kuvaamiseen, mutta  toisaalta vähän turhan lyhyt esimerkiksi iltakuvaukseen sillalla, koska peurat. Mutta oman käyttötarkoituksensa se ajaa paremmin kuin hyvin, ja se riittää meikäläiselle=) Tässä muutama vesipisara rantamännyssä.

Vaalea metsäkurjenpolvi.

Tutumman värinen yksilö.

Märkiä kieloja mökin pihassa.

Tämä on tienvarrseta.

Mikähän tämä mahtaa olla?=)

Kertakaikkisen kumma otus=O

Sudenmarjan kehittyvä marja.

Laiturin ohi lipunut laulujoutsen.

Västäräkki rantakoivussa.

Vesimittari

Ohilentänyt hanhipari.

Joskus sitä kyllä miettii, että miksi ihmeessä pitää ylipäätään lähteä mihinkään, kun kohteita löytyy jo laiturilla istumalla...

Kesäillat sillalla antavat kieltämättä hyvän syyn lähteä. Rakastan sitä ihanaa rauhaa, joka siellä silloin on. Kun linnut vähitellen lopettelevat laulujaan ja käyvät nukkumaan illan hämärtyessä. Ei kiirettä mihinkään, voi vaan olla ja katsella - kuten usein teenkin. Mun paikka, ei virallisesti paperille painettuna, mutta kuitenkin.

En viitsinyt lähteä parantelemaan näiden valoa. Illan hämäryyden taika olisi vain kadonnut. Tai sitten olin vaan laiska. Päättäkää itse ;)

Katsokaas, kuka tuli jälleen "vastaan". Kuvattu sillalta vastarannalle noin klo 23.30.

Väistää, edelleen.

Kirjosieppokoiras

Myyrä kurkkii=)

Vähän huonosti on nuo kasvit tuossa, mutta kyllä siitä kuononpään erottaa...

Patekin pääsi valvotusti ulkoilemaan=)

Ruohikko oli senverran hurja paikka, että pikkuinen kiipesi välittömästi takaisin syliin. Mainittakoon muuten myös, että herran ruuaksi kelpasivat luonnonkasveista vain ne apilat, joilla lehtiä oli neljä tai enemmän =) Nirsoilija=)