Räksänpoikasia

Kyllä se aika vaan menee nopeasti. Ihan äskenhän sitä kevättä ja vihreyttä odoteltiin, ja nyt jo ensimmäiset räksänpoikaset ovat lähteneet pesästä=O
Suloisia otuksia ne pikkuräksät - eli siis virallisemmin räkättirastaat, jos joku ei tuota lyhennettä tunne - ovat, jotenkin niin hömelöitä ja täysin pihalla. Eräskin oli kuulemma pomppinut edestakaisin siskoni ja tämän pyörän(liikkeellä olleen pyörän) edessä, pää kallellaan hämmästellen=) Ihan viereen oli päästänyt. Kai se on se, että ne reppanat ei ymmärrä pelätä, kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.
Ihan justiinsa pesän turvasta poistuneille riittää kieltämättä ihmeteltävää. Isossa maailmassa on kummia pyöräilijöitä, omituisia "tykki-ihmisiä"(eli kuvaaja pitkän putkensa kanssa, isä sanoo sitä tykiksi) ja hirvittävän kauhistuttavia pikkuvarpusia ynnä muita toisen lintulajin edustajia. Hirveä huuto oli sekä ilmeisen järkyttyneellä räksänpoikasella että pikkuvarpusparilla, kun toisensa tänään pihapuussa kohtasivat. On se vaan niin kauhistuttavaa kohdata eri lajin edustajia, varsinkin itseään pienempiä!=)
Kuten kuvista varmaan näkyy, kuvaaja yleensä järkyttävän tykkinsä kanssa ei ollut läheskään pikkuvarpusten veroinen uhka ;)

Pikkanen♥

Kyllä siitä ihan rastas kasvaa.

Söpö♥

Kuvaaja ei ollut yhtään pelottava..=)

Välillä tietystipiti vähän valpastua, josko vaikka saisi ruokaa.

Aika rento tyyppi♥

Haukotus=D Se siis ihan oikeasti haukotteli, eikä kerjännyt=D

Voihan sitä välillä näinkin päin olla.

Ja loppuun jotain muuta:

Talitintti

Kimalaisen nousu. Kuvaa on paranneltu koneella!

Sen hirveän kauhistuttavan pikkuvarpusparin pesä on katulampussa(niinkuin joka vuosi)=) Vähän huonostihan se näkyy, mutta siellä se kuitenkin on.

Miltä näyttää mustavalkoinen kuva sateenkaaresta?

Miltä näyttää mustavalkoinen kuva sateenkaaresta? Onkohan kukaan muu koskaan pohtinut sitä? Sateenkaarihan on tunnetusti värikyyden vertauskuva. Voiko siitä saada värittömän?
Kyllä voi, ja tältä se näyttää:

Valokaari

Empä ole ennen mustavalkoista sateenkaarta kyllä nähnyt. Nyt sekin sitten tiedetään, miltä se näyttää=) Voin siis keskittyä miettimään jotain muuta.

Siirtykäämme värikuviin;)

Sateenkaari on monen ihmisen mielestä iloinen asia. Niin on minunkin mielestäni, se on värikäs ja kaunis. Sateenkaari voisi kuitenkin olla maailman paras tunnus ilolla peitetylle surulle, eli sille, kun joku ei uskalla näyttää tunteitaan. Sehän on sekoitus aurinkoa ja sadetta, hymyä ja kyyneleitä! Olettekos koskaan sitä ajatelleet?

 Usein kuulee, että sateenkaaren päässä on aarre. Ehkä onkin, kuka tietää. Aarteita kun on niin monen laisia. Yhdelle aarre voi olla arkullinen kultaa, toiselle rakas ihminen tai eläin. Minulle aarretta on koko elämä, sillä se on ainutlaatuisempaa kuin mikään muu. Kenelläkään ei voi olla lähellekään saman näköistä elämänkokemusta kuin toisella.

Ainutlaatuisesta elämästään pitäisi pystyä nauttimaan lähes joka hetki. Kaikki on hetkellistä, sateenkaarikin haihtuu, ellei sitä kuvaa heti. Myös ikävämmät hetket, kuten sateessa kotiin pyöräileminen ovat arvokkaita ja ainutlaatuisia. Matkasta tuli paljon hauskempi, kun ajatteli, että en koe täsmälleen tällaista enää koskaan, vaikka tulenkin kokemaan vielä paljon. Pisaroiden putoilu kasvoille ja tuulen kylmä puhallus märkien vaatteiden läpi tuntuivat yllättäen melkein mukavilta.  Todistettavasti siis jopa läpimärkänä vesisateessa ajamisesta voi todella nauttia.

Nykyihmisillä on ihan oikeasti liian kiire. Aina vaan "parempi" koulutus vie yhä suuremman osan elämästä, meiltä vaaditaan yhä enemmän. Ei ihmistä ole luotu elämään ainaisessa stressissä, tai ainakaan sellaisessa stressissä, mitä nyky-yhteiskunta aiheuttaa. Ihmisten kuuluisi osata pysähtyä ja katsoa ympärilleen. Miettiä turhia asioita aivan rauhassa. Kuten mustavalkoista kuvaa sateenkaaresta. Kiirettä voisi pitää vain sopivasti.
Sateenkaarta voisi pitää myös keskitienä kiireisessä elämänmenossa: toisella puolella on aurinko ja työstään nauttiminen toisella sade ja stressi, loppuunpalaminen. Ihminen tarvitsee onneliseen elämäänsä värejä ja turhia ajatuksia, ei ainaista koulutusta ja työtä vain siksi, että eläisi.

 Loppukevennykseksi: Oletteko muuten huomanneet, että osa suojateistä näyttää huutomerkeiltä?;)

Ainutlaatuiset huomiot kunniaan!

Mökkikevättä

Helatorstai-loman mökkikuvia vähän vähemmän lajiteltuna=)

Västäräkki laiturilla

Mökilläkin oli sisiliskoja=) Niitä tuntuu tänä vuonna olevan harvinaisen paljon=O

Erittäin kiehtovan näköistä kasvustoa sillan kivissä.

 Mökillä on jälleen maa sinisenään sinivuokkoja=) Eikä muistakaan kukista/kasveista ole puutetta.

Perhosiakin oli.

Sitruunaperhonen istuu =O =D

Suruvaippa levähti jäkälillä. Kumma nimi, ainakin mä vaan ilahdun näiden näkemisestä. Mun suosikkeja perhosten joukosta♥

Neitoperhonen pajunkukassa.

 Oravanjälkiä oli talvella metsä täynnä. Nyt kun ei enää ole -onneksi - lunta, näkyy vain itse oravia=)

Iltahämärässä peurat(kauriit) tulevat pelloille ja niityille ruokaa etsimään. Saanen huomauttaa, että kuvien valotusta on paranneltu.

Pikkuveli souti meidät Sikosaareen käymään=) Rantaan emme kuitenkaan uskaltautuneet, saari oli senverran harmaalokkien kansoittama.

Sikosaari

Saaren toiselta puolelta löytyi kanadanhanhi.

Ja vaihteeksi liikkuvaa vettä=)

Sinitintti

Tiltaltti, harvinaisempi kuvattva=)

 Rupikonnilla oli soidin menossa rantakaislikossa. Hauskoilta kuulostivat, mieleen tuli jotenkin poikasilleen jutteleva sorsaemo=) Sammakoilla, joita niitäkin kuului pari, on erilainen, sammakkomaisempi ääni.

Saku Sammakko kosiomatkallaan...

Silkkiuikku

Kirjosiepponaaras. Mökkipihan pöntöt on erittäin tehokkaasti siepoitettu=)

Hanhien ylilento illan pimeydessä ja rauhassa.