Kyllä voi, ja tältä se näyttää:
Valokaari |
Empä ole ennen mustavalkoista sateenkaarta kyllä nähnyt. Nyt sekin sitten tiedetään, miltä se näyttää=) Voin siis keskittyä miettimään jotain muuta.
Siirtykäämme värikuviin;) |
Sateenkaari on monen ihmisen mielestä iloinen asia. Niin on minunkin mielestäni, se on värikäs ja kaunis. Sateenkaari voisi kuitenkin olla maailman paras tunnus ilolla peitetylle surulle, eli sille, kun joku ei uskalla näyttää tunteitaan. Sehän on sekoitus aurinkoa ja sadetta, hymyä ja kyyneleitä! Olettekos koskaan sitä ajatelleet?
Usein kuulee, että sateenkaaren päässä on aarre. Ehkä onkin, kuka tietää. Aarteita kun on niin monen laisia. Yhdelle aarre voi olla arkullinen kultaa, toiselle rakas ihminen tai eläin. Minulle aarretta on koko elämä, sillä se on ainutlaatuisempaa kuin mikään muu. Kenelläkään ei voi olla lähellekään saman näköistä elämänkokemusta kuin toisella.
Ainutlaatuisesta elämästään pitäisi pystyä nauttimaan lähes joka hetki. Kaikki on hetkellistä, sateenkaarikin haihtuu, ellei sitä kuvaa heti. Myös ikävämmät hetket, kuten sateessa kotiin pyöräileminen ovat arvokkaita ja ainutlaatuisia. Matkasta tuli paljon hauskempi, kun ajatteli, että en koe täsmälleen tällaista enää koskaan, vaikka tulenkin kokemaan vielä paljon. Pisaroiden putoilu kasvoille ja tuulen kylmä puhallus märkien vaatteiden läpi tuntuivat yllättäen melkein mukavilta. Todistettavasti siis jopa läpimärkänä vesisateessa ajamisesta voi todella nauttia.
Nykyihmisillä on ihan oikeasti liian kiire. Aina vaan "parempi" koulutus vie yhä suuremman osan elämästä, meiltä vaaditaan yhä enemmän. Ei ihmistä ole luotu elämään ainaisessa stressissä, tai ainakaan sellaisessa stressissä, mitä nyky-yhteiskunta aiheuttaa. Ihmisten kuuluisi osata pysähtyä ja katsoa ympärilleen. Miettiä turhia asioita aivan rauhassa. Kuten mustavalkoista kuvaa sateenkaaresta. Kiirettä voisi pitää vain sopivasti.
Sateenkaarta voisi pitää myös keskitienä kiireisessä elämänmenossa: toisella puolella on aurinko ja työstään nauttiminen toisella sade ja stressi, loppuunpalaminen. Ihminen tarvitsee onneliseen elämäänsä värejä ja turhia ajatuksia, ei ainaista koulutusta ja työtä vain siksi, että eläisi.
Ainutlaatuiset huomiot kunniaan!
Hieno blogi-kirjoitus! Olen niiiiin samaa mieltä! <3 Mutta minäkin kuulun niihin super-kiireisiin, jotka maastosta toiseen juoksee ehtimättä kotona paljoa viivähtää. Töissä siis menee kaikki aika. :( Mutta sinulle oikein mukavaa, aurinkoista ja kiireetöntä kesää!
VastaaPoista